Avainsana: lakimies Helsinki

Koeaikapurku – milloin työntekijän saa irtisanoa?

Työelämässä on yleistä käyttää koeaikamääräystä sekä määräaikaisissa että toistaiseksi voimassa olevissa työsopimuksissa, koska koeaikapurku mahdollistaa työsuhteen purkamisen ilman irtisanomisaikaa. Työsopimus voidaan purkaa molemmin puolin koeajan kuluessa. Koeaikapurkua ei voida kuitenkaan käyttää ennen työsuhteen alkamista, koska tällöin ei ole ollut todellista mahdollisuutta testata työntekijän soveltuvuutta työhön. Jos työsopimus päätetään purkaa koeajalla, työsuhde päättyy heti.

Hyväksyttäviä purkuperusteita

Hyvä muistisääntö lailliseen koeaikapurkuun on se, että purun syyn täytyy liittyä työntekijän suorittamaan työn laatuun, työntekijän soveltuvuuteen työhön tai muuhun koeajan tarkoitukseen nähden asianmukaiseen syyhyn.

Hyväksyttäviä purkuperusteita ovat esimerkiksi:

  • työn suorittamiseen liittyvä puutteellisuus tai virheellisyys
  • myöhästymiset
  • luvattomat poissaolot
  • työntekijän yleinen sopimattomuus tai sopeutumattomuus. Sopeutumattomuus voi ilmetä myös työntekijän käyttäytymisenä työpaikalla.

Laittomia purkuperusteita

Työsopimuslain mukaan työsopimusta ei saa purkaa syrjivillä tai muutoinkaan koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisilla perusteilla.

Syrjintäkielto koeaikapurussa

Työsopimuslaissa kielletään koeaikapurku syrjintäkiellon vastaisella syyllä, kuten esimerkiksi iän, alkuperän, kielen, uskonnon, kansalaisuuden, mielipiteen, vakaumuksen, perhesuhteiden, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, vammaisuuden, terveydentilan, raskauden, vanhemmuuden, yhteiskunnallisen aseman, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on kiellettyä riippumatta siitä, perustuuko se työntekijää koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen.

Oikeuskäytännössä on usein arvioitu koeaikapurun perustetta yksittäisissä tapauksissa. Esimerkiksi sairaan henkilön työsuhteen purkaminen koeajalla on laillista, mikäli työntekijä ei yleisesti ottaen täytä työn asettamia terveydellisiä vaatimuksia. Koeaikapurun syyn täytyy kuitenkin olla hyväksyttävä eikä esimerkiksi satunnainen ja tavanomainen lyhytaikainen sairastelu ole hyväksyttävä koeaikapurun peruste. Työnantaja on myös vastuussa siitä, että esimerkiksi vammaista työntekijää palkattaessa on huolehdittu asianmukaisista ja tarvittavista kohtuullisista mukautuksista, jotta työntekijällä olisi yhdenvertainen mahdollisuus muiden työntekijöiden lailla suoriutua työtehtävistä. Esimerkiksi Turun hovioikeuden päätöksessä 20.12.2018 S 17/2017 hovioikeus on katsonut, että työnantajan on täytynyt varautua siihen, että kuuroa henkilöä palkatessa perehdyttämisessä on huolehdittava asianmukaisesta tulkkauksesta ja varattava riittävästi aikaa kommunikoinnille. Työntekijä oli myös tapauksessa suoriutunut työtehtävistä kohtuullisesti ja osoittautunut soveltuvaksi työtehtäviinsä. Hovioikeus oli päätöksessään katsonut, että työnantaja oli suorittanut koeaikapurun syrjivällä ja koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisella syyllä.

Muut epäasialliset perusteet

Työsopimuslain ilmaisu ”muutoinkaan koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisilla perusteilla” on puolestaan avoin. Epäasiallisia purkuperusteita ovat esimerkiksi työnantajan erehdys tai virhearviointi työntekijän työsuorituksesta tai työsuoritukseen vaikuttaneiden ulkoisten syiden huomioimatta jättäminen. Esimerkiksi työtuomioistuimen päätöksessä 1985-92 työnantaja oli suorittanut koeaikapurun työntekijän poissaolon takia, johon työntekijä oli käsittänyt saaneensa luvan. Poissaololupa oli työnantajan puolelta perustunut väärään käsitykseen sen tarkoituksesta. Työnantaja ei ollut kuitenkaan pyrkinyt selvittämään poissaolon luvallisuudesta syntyneitä epäselvyyksiä ennen työsuhteen purkamista ja siten työsopimuksen koeaikapurku oli tapahtunut epäasiallisilla perusteilla.

Myös esimerkiksi työntekijän terveyteen kohdistuvat aiheettomat epäilyt, työntekijälle kuuluvien oikeuksien käyttäminen asianmukaisesti ja työpaikan ulkopuoliset seikat, jotka eivät vaikuta työsuhteeseen, on oikeuskäytännössä todettu epäasiallisiksi purkuperusteiksi.

Koska koeajan tarkoitus perustellusti liittyy toisen osapuolen suorituksen arviointiin, myöskään tuotannolliset ja taloudelliset perusteet eivät ole laillisia koeaikapurun perusteita.

Näyttövelvollisuus työoikeusriidassa

Näyttövelvollisuus koeaikapurun yhteydessä on jaettu ja ensi sijassa se kuuluu kanteen nostajalle. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi työntekijän esittäessä todennäköisenä pidettäviä tosiasioita purkamisen epäasiallisuudesta tai syrjivyydestä työnantajan vastuulla on näyttää, että purkaminen on perustunut lainmukaisesti hyväksyttäviin tosiseikkoihin.

Mikäli työoikeudelliset kysymykset ovat Sinulle ajankohtaisia, asiassa kannattaa aina kääntyä osaavan lakineuvonnan puoleen. Toimistomme juristeilta löytyy laajaa kokemusta työoikeudellisista kysymyksistä.

Lue edellinen blogiteksti koskien oikeudellisia nimikkeitä tästä.

Roosa Pitkänen

Legal Trainee, lakiharjoittelija

Lakimies, asianajaja, varatuomari, lupalakimies, asianajotoimisto vai lakiasiaintoimisto – mitä eroa näillä on?

Juristi, lakimies, asianajaja, varatuomari, oikeusavustaja, asiamies. Mikä kumma on näiden nimitysten ero?

Ei hätää! Kokosimme Sinulle listan kaikista hämmennystä aiheuttavista oikeudellisista nimikkeistä selityksineen.

Lakimies, juristi, varatuomari, lupalakimies, oikeusnotaari ja OTM

Oikeusnotaari tarkoittaa alemman oikeustieteellisen korkeakoulututkinnon suorittanutta henkilöä.

OTM eli oikeustieteen maisteri tarkoittaa ylemmän oikeustieteellisen korkeakoulututkinnon suorittanutta henkilöä.

Juristi tarkoittaa yleisesti ketä tahansa oikeustieteellisen korkeakoulututkinnon suorittanutta henkilöä.

Lakimies on juristin synonyymi, mutta on saanut kritiikkiä sen sukupuolittuneisuudesta, jonka takia moni käyttää monesti mielellään juristi-nimitystä.

Lupalakimiehen ja asianajajan kanssa oikeuteen

Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja eli lupalakimies on hyväksytty luvan saaneiden oikeudenkäyntiavustajien luetteloon ja on kelpoinen edustamaan asiakkaitaan oikeudessa. Luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja ei samanaikaisesti voi olla asianajaja.

Asianajaja on suojattu ammattinimike. Sitä voivat käyttää ainoastaan Suomen Asianajajaliiton jäsenet. Jotta juristista voisi tulla asianajaja, tulee tämän suorittaa Asianajajaliiton erityinen koe ja täyttää erityiset kelpoisuusvaatimukset. Lisäksi kokeen suorittaneen juristin tulee hakea liiton jäsenyyttä. Asianajajaksi hakevalta edellytetään esimerkiksi, että hän on suorittanut ylemmän oikeustieteen tutkinnon, toiminut neljä vuotta lakimiestehtävissä ja hänellä on nuhteeton tausta.

Julkinen oikeusavustaja tarkoittaa juristia, joka työskentelee valtion oikeusaputoimistossa. Julkisen oikeusavustajan palveluita voi käyttää henkilö, jolla ei itsellään ole varaa yksityiseen avustajaan. Valtio maksaa kokonaan tai osittain julkisen oikeusavustajan palkkion. Oikeusapua voidaan myöntää myös yksityiseen avustajaan, joka työskentelee lupalakimiehenä tai asianajajana lakiasiain- tai asianajotoimistossa.

Tuomioistuinharjoittelulla varatuomariksi

Varatuomari on juristille myönnettävä arvonimi ja tarkoittaa auskultoinnin eli tuomioistuinharjoittelun suorittanutta juristia. Auskultoinnin aikana juristit ratkovat yksinkertaisia rikos- ja riita-asioita tuomarin roolissa käräjänotaarina.

Asianajotoimisto vai lakiasiaintoimisto

Asianajotoimisto

Lakitoimisto / lakiasiaintoimisto on toimisto, joka voi asianajollisten tehtävien lisäksi harjoittaa muutakin liiketoimintaa.

Asianajotoimisto on toimisto, joka hoitaa asianajotoimintaa. Asianajotoimisto on erikoistunut asiakkaan asian ajamiseen esimerkiksi oikeudessa. Asianajotoimisto voi harjoittaa ainoastaan asianajotoimintaa. Asianajotoimiston osakkaiden tai omistajien tulee olla asianajajia.

Lue edellinen blogipostaus tästä.

Virhe käytetyn auton kaupassa – kuka vastuussa?

Olet ostanut auton käytettyjen autojen myyjältä ja kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Pian autokaupan jälkeen huomaatkin, että hankkimassasi autossa ilmenee yhtä ja toista pienempää sekä suurempaa vikaa. Kukakohan nämä korjaukset nyt maksaa?

Autokaupassa, jossa myyjänä toimii yritys ja auto myydään ostajan yksityiseen käyttöön, sovelletaan kuluttajansuojalakia. Kahden yksityisen tahon väliseen kauppaan puolestaan sovelletaan kauppalakia. Tässä tekstissä käsitellään ensimmäistä eli yrittäjän ja kuluttajan välistä käytetyn auton kauppaa.

Autokaupan osapuolet ja vastuun jakautuminen

Autokaupan osapuolia ovat auton myyjä ja ostaja eli tässä tapauksessa kuluttaja. Autokaupan myötä auton myyjän ja ostajan välillä vallitsee sopimussuhde, josta seuraa, että myyjä on ensisijaisesti vastuussa autossa ilmenevän virhetilanteen hoitamisesta kuluttajansuojalain mukaisesti.

Koska auto on kestokulutushyödyke, ostajan vastuulla on huolehtia sen säännöllisestä huollosta, hoidosta ja asianmukaisesta käyttämisestä. Myyjä puolestaan on vastuussa kuluttajansuojalaissa tarkoitetuista virheistä. Vaikka myyjän myöntämä takuu loppuisikin, myyjän virhevastuu jatkuu sen jälkeenkin. Takuu on ainoastaan ikään kuin myyjän lakisääteisen virhevastuun lisäksi annettava lisäetu.

Vaikka käytetyn auton ostaja joutuu sietämään enemmän puutteita ja kaupan kohteeseen liittyviä erityispiirteitä, se ei tarkoita, että ostaja joutuisi tyytymään millaiseen tahansa tavaraan. Kuluttajasuojalain mukaisesti myös ”sellaisena kuin se on” myyty kohde katsotaan virheelliseksi, jos

  • auto ei vastaa niitä tietoja, jotka myyjä on ennen kaupantekoa antanut sen ominaisuuksista tai käytöstä ja joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan.
  • auto osoittautuu huonommaksi kuin mitä ostajalla on perusteltua aihetta odottaa auton iän, ajomäärän, kauppahinnan sekä muiden myyjän antamien tietojen perusteella.
  • virhe ilmenee vasta myöhemmin luovutushetken jälkeen, mutta ei kuitenkaan myöhemmin kuin kuuden kuukauden kuluessa luovutuksesta. Ostajan on kuitenkin pystyttävä osoittamaan, että virhe kuuluu yrityksen vastuulle.

Myyjä ei kuitenkaan ole vastuussa, silloin kun

  • kyseessä on luonnollinen kuluminen tai käyttövirheestä aiheutunut vika.
  • myyjä on kertonut viasta ennen kaupantekoa.
  • vika johtuu huollon laiminlyömisestä, auton vääränlaisesta käsittelystä tai tapaturmasta.

Virhetilanteen välttämiseksi on tärkeää, että kaikki tärkeät käyttö-, huolto- ja muut ohjeet annetaan ostajalle.

Virheilmoitus eli reklamaatio

Havaitusta viasta tai puutteesta tulee ilmoittaa myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä, kun ostaja havaitsi sen. Kohtuullisena aikana pidetään aina vähintään kahta kuukautta virheen havaitsemisesta lähtien. Virheilmoitus eli reklamaatio olisi kuitenkin suositeltavaa tehdä mahdollisimman nopeasti ja se voidaan tehdä joko suullisesti tai kirjallisesti. Siltä varalta, että asia kuitenkin saattaa riitaantua, on kiistan selvittelyn kannalta kannattavinta hoitaa reklamaatiota koskeva viestittely kirjallisesti. Jos myyjä on menetellyt törkeän huolimattomasti, arvottomasti tai kunnianvastaisesti, ostaja saa aina vedota virheeseen kohtuullisen ajan kulumisen jälkeenkin.

Käytetyn auton kaupassa myyjällä on oikeus oikaista auton virhe korjaamalla. Jos virhettä ei kuitenkaan voida poistaa korjaamalla tai myyjä ei halua käyttää korjausoikeuttaan, ostaja voi pyytää hinnanalennusta. Viimeinen vaihtoehto on kaupan purkaminen, jolloin edellytyksenä on se, että virhe ei ole vähäinen tai sitä ei korjata kohtuullisessa ajassa ilman, että siitä koituu olennaista haittaa ostajalle. Virheen vähäisyyttä arvioitaessa otetaan huomioon virheen kokonaismerkitys ostajalle. Esimerkiksi auton pintavikoja tai helposti ja nopeasti korjattavia vikoja voidaan pitää vähäisinä virheinä.

Erimielisyydet tulisi aina ensisijaisesti ratkaista neuvottelemalla myyjän ja ostajan kesken. Mikäli sovintoa ei saada syntymään, kuluttaja voi saattaa asian kuluttajariitalautakunnan ratkaistavaksi. Kuluttaja voi nostaa myös kanteen oman kotipaikkansa käräjäoikeudessa, jolloin erimielisyydet saatetaan tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Lue seuraava blogipostaus tästä.

ROOSA PITKÄNEN

lakiharjoittelija, Legal Trainee